Suomenkin mediassa käsiteltiin menneen viikon aikana jonkin verran George Floydin sittemmin toisen asteen murhasta tuomitun Derek Chauvinin oikeudenkäyntiä. Valitettavasti tässä ei kuitenkaan otettu kantaa siihen, minkälainen farssi oikeudenkäynti lopulta oli.
Itse oikeudenkäynnin suorittanutta tuomaria kohtaan ei kenelläkään, itseni mukaan lukien, liene suuremmin valittamista. Vaikka USA:ssa siis on tuomareita, joiden päätöksiä voi ennakoida heidän poliittisten näkemyksiensä perusteella, ei tämä näkynyt millään tavalla tuomarin varsinaisessa toiminnassa. Lisäksi koska kyseessä oli rikosoikeudellinen eikä siviilioikeudellinen kanne, ei tuomari päättänyt syyllisyydestä, vaan kyseessä oli valamiehistö. Tästä huolimatta itse oikeudenkäynnissä oli useita ongelmia, mitkä tekivät siitä täyden farssin. Alla nämä listattuna lyhyesti:
- Oikeudenkäynnin sijainti: Oikeudenkäynti suoritettiin Minneapoliksessa, missä jatkuvasti jatkuneet protestit ja mellakat tekevät puolueettoman valamiehistön valitsemisesta käytännössä mahdotonta. Oikeudenkäynti olisi kannattanut siirtää johonkin Minnesotan pienempään kaupunkiin, tai vaihtoehtoisesti valamiehistö olisi pitänyt valita kauempaa.
- Valamiehistöä ei eristetty oikeudenkäynnin ajaksi: Tuomari olisi päätöksellään voinut eristää valamiehistön, tai ainakin kieltää heiltä sosiaalisen median käyttämisen. Tätä ei kuitenkaan tehty, Näin valamiehistö altistui jatkuvasti median esittämälle täysin puoleelliselle näkökulmalle.
- Kaupungin tekemän siviilikanteen sopiminen 27 miljoonalla dollarilla kesken oikeudenkäynnin: Floydin lähimmäiset haastoivat kaupungin oikeuteen ja vaativat vahingonkorvauksia hänen kuolemansa takia. Tätä ei päätetty oikeudessa, vaan kaupunki sopi kantajien kanssa vahingonkorvauksista, ja tästä uutisoitiin laajasti.
- Syyttäjä syytti puolustusta valehtelusta: Tämä on hieman epäselvempi argumentti, mutta oikeudessa saa kohdistaa kritiikkiä vain vastapuolen argumentteihin, ei vastapuolen lakimiehiin. Jos tätä tekee toistuvasti, on tyypillisenä tuloksena oikeudenkäynnin keskeytys (mistrial), ja uusi oikeudenkäynti uudella valamiehistöllä. Tässä tapauksessa tuomari kuitenkin päätyi ohjeistamaan valamiehistöä jättämään kommentit huomiotta, mutta jokainen voi itsekseen miettiä kuinka pahasti kyseisenlaiset kommentit myrkyttävät kaivon.
- Maxine Watersin (kongressin edustaja) suoranaiset uhkaukset ennen oikeudenkäynnin loppua: Maxine Waters esitti suoria mielipiteitä siitä, mikä tuomion pitäisi olla ennen kuin syyttäjä ja puolustus olivat edes esittäneet loppuargumenttinsa, ja yllytti mellakoitsijoita käyttäytymään vielä hyökkäävämmin jos näin ei tapahtuisi. Valamiehistö olisi siis täysin varmasti nähnyt ne, ja jokainen voi pohtia miten tämä vaikuttaa valamiehistöön.
- Yksi varavalamiehistä jopa sanoi, että halusi vältttää mellakointia, ja oli huolissaan omasta turvallisuudestaan. (Lähde)
Käytännössä siis on täysin mahdotonta, että valamiehet olivat puolueettomia ja tekivät ratkaisunsa puolueettomalta pohjalta. Tämä erityisesti sen takia, koska eri rikosten elementit olivat todella monimutkaisia, ja erityisesti toisen ja kolmannen asteen murhiin liittyvää tarkoituksellisuutta ei näytetty (vaikka tarkoituksellisuutta itse tappamiseen ei tarvitse olla, tulee lain rikkomisen olla tarkoituksellista). Jos katsoo koko 26 minuutin tilanteen pelkän viimeisen 9 minuutin sijasta, syntyy kokonaiskuva joka mielestäni ei tue Chauvinin syyllisyyttä. Periaatteessa olisin voinut hyväksyä jossain määrin näkökulman siitä, että toisen asteen tapon määritelmä täyttyy, mutta 10 tunnissa syntynyt päätös syyllisyydestä kaikkiin syytöksiin tarkoittaa että valamiehistö ei ollut puolueeton. Toki nähtäväksi jää, onko korkeammilla oikeusasteilla uskallusta pyörtää tuomiota. Oman näkemykseni mukaan ainakin murhasyytökset tulisi pyörtää jo pelkän tarkoituksellisuuden puutteen takia, ja tämä on siis lakitekninen asia, mikä kuuluu valitusoikeuden piiriin.
Syy, minkä takia toin tämän jenkkien tapauksen esille on siinä, mikä relevanssi tällä on liberalismille. Tässä tapauksessa median ja poliitikoiden paine teki oikeudenkäynnistä käytännössä puhtaan modernin elämän lynkkauksen, jolla ei ollut mitään tekemistä oikeuden kanssa. Huomattakoon tässä, että Chauvin ei ollut mikään hyvä poliisi, vaan oli kerännyt yhteensä melkein 20 valitusta jo aiemmin. Tämän lisäksi Chauvin on syytteessä veronkierrosta, eli pelkästään tuosta heilahtaa todennäköisesti häkki myöhemmin. Tärkeä filosofinen kysymys onkin se, että onko oikein tuomita paha ihminen sellaisesta rikoksesta mitä hän ei tehnyt pelkän yleisen mielipiteen perusteella? Onko kaikilla oikeus reiluun oikeudenkäyntiin? Aina pitää muistaa se, että syyllisten oikeutta oikeudenkäyntiin ei puolusteta kyseisten syyllisten henkilöiden takia, vaan syyttömien takia. Samasta syystä en kannata kuolemanrangaistusta. Vaikka moraalisesti voisin hyväksyä kuolemantuomion, tarkoittaisi se kuitenkin sitä, että myös syyllisiä tullaan tappamaan. Tätä taas en voisi hyväksyä, sillä se tekee virheestä lopullisen, ja ongelma on nykymaailmassa yhä suurempi esimerkiksi deepfakejen, ja sosiaalisen median tuottaman lynkkausmentaliteetin takia. Kuten sanotaan, valheet ehtivät pyörähtää maapallon ympäri pari kertaa ennen kuin totuus on päässyt edes liikkeelle.
Itse olen sitä mieltä, että Chauvin ei ole syyllinen mihinkään häntä vastaan nostetuista syytteistä. Jos mukana olisi ollut tahattoman tapon nimike (heikoin henkilön kuoleman aiheuttamisen rikosnimike, Suomessa lienee nimeltään surma), tai pahoinpitely, saattaisin olla eri mieltä. Tämäkin on kuitenkin kyseenalaista, sillä kunnan kuolinsyytutkijakin mainitsi, että ilman videota kuolinsyynä olisi joko fentanyylin yliannostus tai sydäntauti, ja käytetyt voimakeinot olivat oikeansuuruisia ja kyseisen poliisilaitoksen koulutuksen mukaisia (vaikka tähän esitettiinkin erilaisia näkökulmia oikeudenkäynnin aikana). Tähänkin liittyy draamaa, sillä nähtävästi kuolemansyyhyn liittyvän asiantuntijalausunnon takia nyt lähdetään kampaamaan kyseisen henkilön koko työhistoria läpi. Vasemmisto on siis luomassa Yhdysvalloissa pelon ilmapiiriä, jolla pyritään murskaamaan kaikki oman ideologian vastaiset näkemykset parhaaseen neuvostoliittolaiseen tyyliin. Voin vain toivoa, että vastaavaa ilmapiiriä ei pääse muodostumaan Suomessa, vaikka suunta näyttää huonolta.
Jos aihe kiinnostaa, kannattaa katsoa vähintäänkin puolustuksen loppupuheenvuoro läpi, löytyy youtubesta täältä. Tämän lisäksi lakiteknistä analyysiä löytyy esimerkiksi täältä. Toki myös päinvastaista lakianalyysiä varmasti löytyy, mutta oman näkemykseni mukaan nämä kaverit ovat riittävän neutraaleja, eivätkä mitään rääväsuisia äärioikeistolaisia, ja tuovat hyvin esille oikeudenkäynnin lakiteknisiä ongelmia. Itsehän olen lain suhteen maallikko (erityisesti jenkkilain), mutta kyseiset näkökulmat ovat valaisevia.