Post hoc -rationalisointi on sitä, että jonkin tapahtuneen asian jälkeen yritetään sen tapahtumista rationalisoida omaan ideologiaan tai maailmankuvaan soveltuvaksi ottamalla mukaan omaa näkemystä tukevat asiat, ja unohtamalla kokonaan kaikki mikä osoittaisi oman näkemyksen vääräksi. Käytännössä se on siis jälkikäteen ”ennustamista”. Tämä on ihmiselle hyvin psykologisesti ominaista, sillä ihminen huomaa erilaisia assosiaatioita hyvin tehokkaasti, ja on psykologisesti hyvin haastavaa myöntää olleensa väärässä tai edes kyseenalaistaa omia näkemyksiään. Tätä tapahtuu erityisesti silloin, jos pintapuolisesti näyttäisi siltä että asioilla voisikin olla yhteys, mutta syvempi tarkastelu jätetään pois.
Korona-ajan yhtenä hyvänä esimerkkinä on THL:än johtaja Mika Salmisen ulostulo, joka sysää kunnian koronaepidemian merkittävästä laskusuunnasta (suorastaan romahduksesta) erityisesti ravintolasulkujen ansioksi. Tämä on kuitenkin juuri sellaista post hoc -rationalisointia, joka perustuu lähinnä tunteisiin eikä tietoon. Ainakaan tätä tukevaa tietoa ei ole julkisesti ollut juurikaan tarjolla, pois lukien esimerkiksi tämä iltalehden uutinen, jossa mainitaan ravintoloihin jäljitettyjen tartuntojen olleen 2,4 % tartuntojen kokonaismäärästä. Vaikka suuri osa tartunnoista onkin jäljittämättä, onko realistista arvioida että kyseinen prosenttimäärä nousisi merkittävästi, ja että tuolla prosenttimäärällä ravintoloiden sulkemisella olisi mitään merkittävää vaikutusta?
Tätä voi vielä peilata influenssakauden toisen piikin kannanottoihin, joissa esimerkiksi liikkumisrajoituksia perusteltiin välttämättöminä, rajoitusten olisi pitänyt alkaa jo näkyä ja suurin leviäminen tapahtuu yksityistilaisuuksissa ja kotona, kuin myös vertailua Viron tilanteeseen ja skeptisyyttä rajoituksia kohtaan vielä maaliskuun lopussa. Samansuuntaisia kannanottoja asiantuntijoilta löytyy vaikka kuinka paljon, missä esitetään vahvaa skeptisyyttä rajoitustoimien vaikuttavuuden osalta. Eihän muuten perustuslakia polkevaa ulkonaliikkumiskieltoon rinnastettavaa lakia olisi yritetty tunkea suurella kiireellä eduskuntaan. Nyt kuitenkin kun tapausmäärät lähtivät jyrkkään laskuun, yhtäkkiä kaikki olikin rajoitusten ansiota, vaikka mitään dataa tämän tueksi ei ole esittää.
Influenssaan rinnastettavien tartuntatautien nollahypoteesi
Pohjoisella pallonpuoliskolla tietyillä tartuntataudeilla (kuten influenssalla) on hyvin selkeä kausi. Se alkaa normaalisti kunnolla lokakuussa, ja viimeisimmillään loppuu huhti-toukokuussa. Virustyypistä riippuu se, että missä kohtaa kyseistä ajanjaksoa on tyypillisin tartuntojen piikki. Koronaviruksilla se on juuri maalis-huhtikuun vaihde (koronaviruksia on muitakin kuin nykyinen korona). Influenssakaudella voidaan myös nähdä tuplapiikkejä, joissa ensimmäinen piikki on loka-joulukuussa, ja toinen piikki jossain vaiheessa tämän jälkeen. Kuolleisuus keskittyy useimmiten ensimmäiseen piikkiin, kun kuolemille alttiit ryhmät (ikääntyneet ja muut riskiryhmät) altistuvat virukselle kauden alkaessa. Korona seuraa tätä miltei pilkulleen Suomessa:
Kuten nähdään, viimeisen reilun kuukauden aikana tapahtunut piikki ei näy käytännössä mitenkään kuolleisuudessa, ja sen trendi on ollut alaspäin marras-joulukuun piikin jälkeen. Kuolleiden kuvaajassa ei ole viimeiset pari viikkoa mukana, sillä kuolemien rekisteröinnissä voi mennä pitkään ja se vääristäisi laskutrendiä (voi olla että viimeiset 4 viikkoa olisi pitänyt jättää tämän takia pois). Tartuntamäärien ensimmäinen piikki oli taas lokakuun lopussa, ja toinen maalis-huhtikuussa. Sairaalakuormitus on taas toisaalta mielenkiintoisempi:
Vaikka sairaalakuormitus nousi selkeästi toisen piikin seurauksena erityisesti tehohoidon osalta, ei se näkynyt kuitenkaan kuolleisuudessa. Yhtenä selittävänä tekijänä tälle on se, että ensimmäisen piikin aikana kuolivat henkilöt, jotka olisivat kuolleet todennäköisesti muutenkin (vanhukset/riskiryhmät) riippumatta tartuntataudista. Toisen piikin suurempaa sairaalakuormitusta taas selittää se, että D-vitamiinitasot ovat alimmillaan juuri helmi-maaliskuun vaihteessa. Olen käsitellyt D-vitamiinin merkitystä immuunijärjestelmälle jo aiemmassa kirjoituksessa.
Ja kyllä, tähän voi soveltaa samaa argumenttia post-hoc -rationalisoinnista kuin sovelsin ylempänä virallisiin asiantuntijoihin. Tässä tosin erona on se, että olen tehnyt samat ennusteet jo helmikuun aikana (tämä tosin ennen blogin aloittamista), mutta toin ne esille myös blogissa aiemmin. Kyseisten ennusteiden osalta aikataulu heitti noin parilla viikolla (alun perin arvioin merkittävän laskusuunnan alkavan maaliskuun loppuun mennessä), mutta muuten osui nappiin. Ennusteeni ei myöskään ollut riippuvainen mistään rajoituksista. D-vitamiinin osalta on runsaasti tutkimustietoa, että se on tärkeää immuunijärjestelmän toiminnan kannalta.
Koronan edistyminen on siis seurannut täydellisesti normaalin kausi-influenssan kulkua, ja tapausmäärien putoamisen selitteeksi ei tarvita rajoituksia. Rajoitusten toimivuudelle on päinvastoin olemassa hyviä vasta-argumentteja muualta maailmasta, sillä esimerkiksi Kanadassa ja Saksassa toinen piikki on juuri nyt päällä, ja erityisesti Kanadassa rajoituksia voi verrata poliisivaltioon (maskipakot, ulkonaliikkumiskiellot kello kuuden jälkeen, näistä sakotetaan 1500 dollarin verran, ja yksi sääntöjä rikkova kirkko on jopa ympyröity aidalla ja poliiseilla). Rajoitusten toimivuudesta ei edes maailmalla tiettyjä yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta ole merkittävää näyttöä, puhumattakaan Suomesta. Perusoikeuksia siis poljetaan täysin hatusta temmatuilla tekosyillä, ja rajoitusten purkua lykätään tämän perusteella turhaan.
Joko siis rajoitusten toimivuutta liputtavat asiantuntijat olettavat suomalaiset typeriksi, tai ovat itse asiasta täysin pihalla. On tietenkin aina mahdollista, että olen itse täysin pihalla, mutta sen osoittamiseksi tarvitaan hieman enemmän perusteluita kuin jälkijättöinen käyrien tarkastelu. Jos asiantuntijat olisivat suoraselkäisesti sanoneet, että ”nämä rajoitukset riittävät, ja tapausmäärät lähtevät laskuun 2-4 viikon päästä”, ei voitaisi ainakaan yhtä helposti puhua post-hoc rationalisoinnista.
Rukoiluvertaus
Oletetaan, että aloittaisin rukoilemaan toivoen koronan hiipumista helmikuun alusta. Ensimmäisellä viikolla rukoilen 10 minuuttia, ja tämä ei auta. Toisella viikolla rukoilen 20 minuuttia, mutta tämäkään ei auta. Jatkan rukoilemisjaksojen pidentämistä, ja maalis-huhtikuun vaihteessa,. kun rukoilen noin 1½ tuntia viikossa, koronatapausten määrän nousu taittuu ja alkaa laskemaan. Tästä vedän sen johtopäätöksen, että korona pysyy kurissa jos vain rukoilen 1½ tuntia päivässä. Käytännössä tämä on se, mihin rajoitustoimenpiteitä voidaan verrata jos niiden toimivuudesta ei tehdä selkeitä ennusteita tai niiden toimivuutta ei perustella datalla.
Toki rajoituksilla on oikean maailman vaikutus toisin kuin rukoilemisella, mutta rukoilemisen voisi korvata esimerkiksi koronatietoisuutta edistävien lehdyköiden jakamisella. ”Ensimmäisellä viikolla jaoin 100, ei vaikutusta. Toisella viikolla jaoin 200…” jne. Ehkä korona säikähti sitä, kun aloitin kirjoittamaan blogia, tai kuoli nauruun liikkumisrajoitusten kaatumisen takia? Post-hoc rationalisointia pitää aina pystyä perustelemaan datalla kausaliteetin osoittamiseksi, muuten se ei ole mitään muuta kuin mutu-heittelyä riippumatta siitä kuka sitä tekee.
Tulen käsittelemään kausaliteettia laajemmin lihansyöntiä koskevissa kirjoituksissani, sillä kausaliteetin osoittaminen on myös esimerkiksi modernin ravintotieteen suurin ongelma.
Liberalismin kaipuu 