Vajaa pari viikkoa sitten Irlannin terveysvaliokunta julkaisi raportin irlantilaisten kansanterveyden parantamisesta liittyen D-vitamiinisuosituksiin. Siihen voi tutustua myös itse täältä. Raportti on suomalaisten kannalta mielenkiintoinen sen takia, että siinä huomioidaan erityisesti Suomen alhainen koronakuolleisuus, kuin myös vuosituhannen alkupuolella Suomessa alkanut D-vitamiinin lisäys maitotuotteisiin sekä rasvalevitteisiin (joka myös tuplattiin myöhemmin). Tämän seurauksena Suomen väestöstä merkittävällä osalla D-vitamiinipitoisuus on 50-75 nmol/l välillä, kun Suomessakin se oli ennen tätä suurella osalla väestöä alle 50 nmol/l, mikä on yleisesti selkeän D-vitamiinipuutoksen raja.
Olen aiemmin jo kirjoittanut D-vitamiinin tärkeydestä, ja siinä esitän selvästi rajumpia suosituksia perustuen hieman pidemmälle menevään analyysiin. Pohja-argumenttina on se, että luonnossa elävän ihmisen D-vitamiinipitoisuus asettuu suunnilleen välille 120-150 nmol/l, kun taas esimerkiksi verikokeissa 50 nmol/l nähdään riittävänä, ja 75 nmol/l optimaalisena. Vaikka siis Suomessa tilanne on paljon parempi kuin muissa maissa, olen sitä mieltä että kansallisesti tulisi tähdätä siihen, että suurimmalla osalla kansasta D-vitamiinipitoisuus on vähintään 75 nmol/l. Uskon, että tällä olisi voitu vielä vähentää sairaalakuormitusta toisen aallon aikaan, mutta en usko että kuolleisuus olisi välttämättä muuttunut merkittävästi sen ollessa jo nyt alhainen. Suomen D-vitamiiniohjelma on siis jo kansanterveydellisesti hyvä, mutta se voisi olla vielä paljon parempi. Esittämäni 4000 IU/päivä talviaikaan voi olla hieman raju, mutta esimerkiksi 2000 IU/päivä mahdollistaisi noin 100 nmol/l tason, mikä myös varmistaisi sen, että myös lopputalvesta taso pysyisi optimaalisena. Toinen syy, miksi hyppäsin heti 4000 IU/päivä -tasolle (eli 100 mikrogrammaa) on suomalaisten jatkuva lihominen. Syöty D-vitamiini nostaa ylipainoisilla D-vitamiinitasoja huomattavasti vähemmän kuin normaalipainoisilla, kuten yllä linkittämäni raportti myös mainitsee.
Raportista on hyvä tuoda esille myös EU-maiden kuolleisuuden kuvaaja:
Tämä on myös yksi syy sille, miksi jatkuvasti toitotan rajoitusten merkityksettömyydestä Suomessa. Raporttikin tuo esille erityisesti D-vitamiinin syynä Suomen alhaiselle tapaus- ja kuolleisuusmäärille, sillä Irlannin ja Iso-Britannian näkökulmasta Suomen rajoitustoimet ovat lähinnä naurettavaa näpertelyä. Tästä huolimatta Suomella on mennyt ainakin 6 kertaa paremmin kuin Irlannilla, ja 10 kertaa paremmin kuin briteillä. Jostain kumman syystä THL:lle ja hallitukselle sekä D-vitamiinin että kesän vaikutukset ovat suuria mysteerejä. Alla on vielä kuvakaappaus samasta raportista liittyen D-vitamiinin havainnoituihin vaikutuksiin Espanjan Cordobassa:
Kuinka paljon vähemmän Suomessakin olisi kuormitettu tehohoitoa (ja mahdollisesti vältetty myös kuolemia), jos THL olisi jo syksyllä suositellut kaikkia suomalaisia syömään esimerkiksi 2000 IU:ta (50 mikrogrammaa) D-vitamiinia päivässä koronan torjumiseksi, ja jos tämä olisi esimerkiksi suoraan verovähennyskelpoinen? THL kuitenkin vesitti homman täysin (”ei ole riittävästi näyttöä”), ja ei suostunut nostamaan suosituksia naurettavan pienestä 10 mikrogramman annoksesta (sekin vain silloin jos sitä ei saa ruoasta) mihinkään. HUS sentään suositteli tuplasti tämän verran korona-aikaan, ja 50 mikrogrammaa yli 30 BMI:n omaaville (lähde).
Painotan tässä vielä sitä, että kroonisen yliannostuksen raja pyörii jossain 20000 IU:n päiväannoksen kohdilla (500 mikrogrammaa), eli tämän alemmilla annoksilla ei ole todettu kenelläkään kliinista D-vitamiinin toksisuutta. Itse söin 8000-12000 IU:ta päivässä suunnilleen loka-marraskuusta lähtien, ja huhtikuun alussa olleissa verikokeissa arvo oli noussut 125 nmol/l -> 150 nmol/l. Kyseinen määräkään ei siis talvikauden aikana aiheuta vielä mitään yliannostuksen riskiä, mutta 150 nmol/l tasosta ei todennäköisesti ole erityistä hyötyä paitsi imettäville äideille (äidinmaidossa siirtyy tarpeeksi D-vitamiinia vauvalle, jos äidin D-vitamiinitaso on 120-150 nmol/l). Tämän takia kannustan jokaista syömään 2000-4000 IU/päivä talvijaksolla, ja jos kesälläkin viettää sisäkissan elämää, voi olla perusteltua syödä silloinkin 2000-4000 IU/päivä. Aluksi voi olla kannattavaa syödä suurempaa annosta esimerkiksi kuukauden verran, jolloin mahdollinen puutetila korjaantuu nopeammin. Tämä ei tietenkään estä riskiä sairastua, mutta todistusaineiston perusteella pienentää vakavaa sairastumisriskiä merkittävästi, ottaen huomioon että suurimmalla osalla suomalaisista D-vitamiinitaso on juuri välillä 50-75 nmol/l, ja tämän influenssakauden toinen aalto aiheutti huomattavan määrän tehohoidon sairaalakuormitusta.
Toivotaan, että tähänkin havahdutaan jossain vaiheessa. Irkkuraportin suositukset voisi ottaa sellaisenaan myös Suomessa käyttöön, ja laitan ne vielä tähän loppuun alle, jos raporttia ei halua selata läpi. Näyttöä D-vitamiinin hyödyistä on sen verran merkittävästi, että on ihmeellistä miksi se ei kelpaa THL:lle.
Liberalismin kaipuu 