Tässä osassa käsitellään ihmisen evoluutiota, koska ihmisen evoluutiohistoria määrittelee vahvasti sen, että mikä on ihmisen luonnollinen ruokavalio. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi olla ihmisen evoluutiota älykkäämpi (modernit ruokasuositukset), mutta evoluutio on muovannut ihmisen fysiologian, ja näin voi antaa tärkeitä vinkkejä siihen, mikä on ihmisen optimaalista ravintoa. Fysiologiaa käsittelen tarkemmin seuraavassa osassa, mutta sitäkin sivutaan evoluutiota läpi käydessä.
Mielenkiintoinen osa tämän aihealueen kannalta lähtee ajasta, jolloin ihmisen esiaste hankki ravinnosta energiaa erityisesti haaskansyönnillä. Haaskansyönnin tarkoituksena ei kuitenkaan ollut jäljellä olevan lihan syöminen, vaan luiden sisällä olevan rasvan, eli erityisesti luuytimen (ja mahdollisesti aivojen) hyödyntäminen ravinnoksi. Tämä ylimääräinen rasva mahdollisti aivojen koon kasvamisen, sillä aivot ovat kokoonsa nähden kaikkein energiasyöpöin elimistön osa. Tätä luuytimen hyvin aikaista hyödyntämistä tukevat juuri kyseistä tarkoitusta varten tehdyt työkalut [1], joita on löytynyt hyvin laajalti.
Tästä ihminen kehittyi hiljalleen yhä enemmän lihansyöjän suuntaan. Hiljattain julkaistu tutkimus [2] keräsi laajasti erilaista tätä tukevaa materiaalia, ja kaksi keskeisintä kuvaa löytyvät alta:
Vaikka kyseessä on vain yksi tutkimus, se on kerännyt materiaalia useammasta eri näkökulmasta, kuten yllä olevista kuvista näkyy. Tarkempia perusteluita löytyy itse tutkimuksesta lähteineen. Kuten tästä kuitenkin nähdään, ihminen sai parhaimmillaan yli 70 % kaloreista eläinperäisestä ruoasta, minkä perusteella ihminen voidaan määritellä hyperlihansyöjäksi (hypercarnivore). Tämä alkoi muuttua vasta myöhäispaleoliittisen kauden loppupuolella (kuvissa Late UP), noin 10000 – 20000 vuotta sitten. Tämä kehitys johtui erityisesti maanviljelyn alkamisesta, ja on myös esitetty hypoteeseja siitä, että suuria saaliseläimiä oli yhä vähemmän ja vähemmän, mikä johti kyseisenlaiseen tarpeeseen. Kyseinen ajanjakso osuu myös suunnilleen edellisen jääkauden loppumiseen, millä oli varmasti osuutensa maanviljelyn mahdollistajana. Tämän todistusaineiston perusteella ihminen oli kuitenkin hyperlihansyöjä vielä noin 20000 vuotta sitten, ja tämä kehitys lihansyöjäksi oli tapahtunut miljoonien vuosien evoluution kautta. Kasvien syönti on siis hyvin tuore keksintö ihmisen evoluution näkökulmasta.
On myös runsaasti todisteita siitä, että ihmisen aivojen koko on pienentynyt noin 10-20 % viimeisen noin 10000-20000 vuoden aikana. Tämä ei kuitenkaan suoraan tarkoita sitä, että se johtuu lihansyönnin vähenemisestä, mutta aivot ovat ihmisen energiasyöpöin elin. Jos siis saatavilla olevien kalorien määrä tippui merkittävästi suurten saaliseläinten ja eläinrasvan saatavuuden vähentyessä, on täysin mahdollista että tämä myös osaltaan pienensi aivojen kokoa. Eläinravinnon vähentyminen saattoi myös aiheuttaa ravintopuutoksia, jotka näkyivät myös fysiologiassa kyseisellä tavalla.
Neandertalilaisella näyttää kyseisen Wikipedian artikkelin mukaan olleen suurimmat aivot. Neandertalilaisten ruokavaliosta on myös jonkinlaista todistusaineistoa typen isotooppien osalta. Hieman samalla tavoin kuin elohopea rikastuu kalojen ravintoketjussa (erityisesti suuria petokaloja ei suositella syötävän liikaa), tietyt typen isotoopit ovat suuremmassa osassa lihansyöjien luissa. Tästä voidaan päätellä kyseisen yksilön pääasiallinen proteiinin lähde kunhan otetaan huomioon myös maantieteellinen sijainti. [3].
Kasvien riittävyys luonnossa
Toinen evoluutioargumentti ihmisen lihansyönnille on epäsuora, ja liittyy siihen miten paljon (tai oikeammin vähän) kasviravintoa luonnossa on tarjolla ihmiselle. Tämä menee myös hieman fysiologian puolelle (seuraavan osan aihe), mutta ihminen ei käytännössä kykene saamaan merkittäviä määriä ravintoa kuitupitoisista kasveista, ja kaikkien kasvisolujen seinämät on tehty selluloosasta, mikä on myös suurelta osin imeytymätöntä ennen paksusuolta. Kasvien kaloripitoisuus suhteessa niiden painoon on erittäin pieni, ja käytännössä evoluution kannalta minkäänlaisessa merkittävässä osassa ovat olleet vain tärkkelyspitoiset kasvit (esim. tietyt juurikasvit), ja tietenkin kasvukaudella hedelmät. Kasvinsyöjät käyttävät erittäin suuren osan ajasta syömiseen, sillä muuten ne eivät voisi saada tarpeeksi ravintoa alhaisen ravintotiheyden kasveista.
Edes päiväntasaajan sademetsistä on hyvin vaikeaa saada merkittäviä määriä kaloreita kasviravinnosta. Toki hedelmiä on suhteessa paljon, ja todennäköisesti niitä on saatavilla ympäri vuoden, mutta sademetsissä on juuri hedelmien syöntiin erikoistuneita eläinlajeja, joten sen lisäksi että ihmisen olisi pitänyt löytää hyvin suuria määriä hedelmiä (esim. 1000 kaloria moderneja appelsiineja on suunnilleen 2-4 kg), unohtuu monelta helposti että useimmat modernit hedelmät ja kasvit on manipuloitu tuottamaan suurempia ja hiilihydraatti- tai sokeripitoisempia satoja. [4] Kaloripitoisia kasveja ei kuitenkaan esimerkiksi Suomen leveysasteilla ole saatavilla kuin muutamia kuukausia vuodessa, eli minkäänlaisen kasvien tai hedelmien syönnin erityisesti pohjoisessa on ollut pakko rajoittua lähinnä kesäkauteen.
Alle on lisäksi kerätty evoluutioon liittyviä vasta-argumentteja, joita päivittelen jos uusia tulee esille. Evoluutio ja fysiologia ovat hieman harmaata aluetta, eli useimmat vasta-argumentit löytyvät seuraavasta osasta koska ne liittyvät lähemmin fysiologiaan.
Vasta-argumentti 1: Ihmisellä ei ole lihansyöjän hampaita tai kynsiä
Ihmistä voidaan luonnehtia työkalujen käyttäjäksi, ja erilaisia työkaluja esimerkiksi luuytimeen käsiksi pääsemiseksi hyödynnettiin jo hyvin aikaisessa vaiheessa ihmisen evoluutiota. Ihminen ei missään vaiheessa metsästänyt saaliseläimiä hampain ja kynsin, vaan keihäiden ja jousten avulla, ja nahan läpäisemiseksi käytettiin myös työkaluja. Ihmisellä ei siis missään vaiheessa ollut evoluutiopainetta kehittää raateluhampaita tai -kynsiä.
Vasta-argumentti 2: Ihmisen ruoansulatuskanava on pidempi kuin muilla lihansyöjillä, ja yhtä pitkä kuin muilla apinoilla
Tämän vastaus menee myös hieman enemmän fysiologian puolelle, mutta itse argumentti liittyy evoluutioon, joten käsiteltäköön se tässä. Ihmisen ruoansulatuskanava on pituudeltaan tosiaan lähempänä kasvinsyöjiä kuin lihansyöjiä, mutta tässä ei oteta huomioon ruoansulatuskanavan sisältöä. Ensimmäisenä on erittäin hapan vatsa, jonka pH on 1.5. Näin hapanta vatsaa löytyy lähinnä haaskansyöjiltä ja lihansyöjiltä, ja sitä tarvitaan erityisesti haitallisten bakteerien tuhoamiseen.
Seuraavana on ohutsuoli, mikä on ihmisissä huomattavan pitkä. Ohutsuoli on myös vastuussa yli 90-95 prosentista ravinnon imeytymistä. Mahahappo ja vatsassa erittyvät entsyymit eivät kuitenkaan voi hajottaa kuitupitoista kasvimateriaalia, mistä kaikkien kasvien soluseinämät on tehty. Ne hajottavat kuitenkin erittäin tehokkaasti eläinproteiinia, rasvaa sekä kuiduttomia hiilihydraatteja (amylaasi). Ohutsuolen ja paksusuolen pituudet ovat ihmisissä suunnilleen käänteiset verrattuna muihin kasveja syöviin apinoihin, ja kasviensyöjissä yleisesti paksusuoli on näistä tärkeämpi elin, sillä paksusuolessa on ruoansulatuskanavan bakteerikanta, joka kykenee hajottamaan kuidun ravinnoksi.
Ihmiseltä on tämän lisäksi surkastunut umpisuoli lähes kokonaan, ja sillä ei käytännössä ole fysiologista merkitystä ruoansulatuksen ja imeytymisen kannalta. Kasvinsyöjissä se on kuitenkin tärkeä osa ruoansulatusta. Ihmisen paksusuolen ensisijainen merkitys taas on imeyttää vettä ja elektrolyyttejä, ja muiden ravintoaineiden imeytyminen verrattuna ohutsuoleen on erittäin pientä. Käytännössä kuitupitoisten kasvien pilkkomista ravinnoksi ei kuitenkaan tapahdu merkittävissä määrin ennen paksusuolta, mikä taas on ihmisen ruoansulatuskanavan loppupuolella.
Liberalismin kaipuu 