Hallitukselta tuli vihdoin ulos koronaan liittyvä ”exit”-suunnitelma tuleville kuukausille. Suunnitelma on suunnilleen sellainen, mitä osasin odottaa – pessimistinen, ylivarovainen, mittareiltaan kyseenalainen ja rajoituksista aiheutuvaa haittaa vähättelevä. THL:än ja STM:än ”asiantuntijat” ovat toistuvalla panikoinnillaan saaneet myös hallituksen täyden paniikin valtaan. Kaikki muistanevat vielä ennusteet 2500-11000 tapauksesta, jonka oli tarkoitus toteutua noin viikon päästä. Tuo panikointi taas johtui todennäköisesti siitä, että ”asiantuntijat” ottivat pahimman koronatilanteen omaavat maat esimerkiksi (tuolloin Viro ja Irlanti), ja ekstrapoloivat saman olevan mahdollista tapahtua Suomessakin. Tämä ei kuitenkaan olisi missään vaiheessa ollut mahdollista, ja palaan tähän tulevassa kirjoituksessa.
Ensimmäisenä katsotaan tämänhetkinen tilanne koronatilanteesta. Olen aiemmin käyttänyt testimääriin suhteutettujen tapausten määrää (joka siis on sama asia kuin tapausten prosentuaalinen osuus testeistä mutta vain skaalattuna), mutta tulevissa kuvaajissa alan käyttää prosentteja, niin asia on selkeämpi. Kuvaajan muoto on kuitenkin täysin sama. Ensin tapausten määrä ja ilmaantuvuus:
Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että reaalinen lasku ei ole aivan noin nopeaa viimeisen viikon osalta, sillä välissä on ollut pääsiäinen, mikä tarkoittaa tuplapitkää viikonloppua. Viikonloppuisinhan tapausmäärät ovat muutenkin pienempiä pienemmän testimäärän takia. Voi tosin olla, että reaalinen tapausmäärä on jo laskenut keskimäärin 400 paikkeille, tämä selviää seuraavan viikon aikana. Tämä tarkoittaisi sitä, että ollaan reilusti alempana kuin viimeisimpien tiukkojen rajoitusten käyttöön ottamisen aikaan. Seuraavaksi tapausten prosentuaalinen määrä testeistä:
Suhteutetussa kuvaajassa ei näy lähellekään yhtä dramaattista tipahdusta, sillä sunnuntaisin tapausten suhteellinen määrä testeistä on muuta viikkoa korkeampi (pl. maanantait), ja pääsiäisen pidemmät pyhät ovat tästä näkökulmasta sunnuntaita. Kun tapausten määrän laskun voidaan olettaa tasaantuvan seuraavan viikon kuluessa, tapausten suhteen testeihin tulisi taas sukeltaa enemmän, ja ensi viikolla voidaan kolkutella jo 2 % rajaa (tämä kuitenkin ehkä hieman ylioptimistinen arvio). Joka tapauksessa tämä suhdeluku tulee painumaan reilusti rajoituksia edeltävää tasoa alemmaksi.
Tästä huolimatta hallitus ei näytä olevan minkäänlaisessa kiireessä purkaa rajoituksia. Vapaus ja talous eivät nähtävästi tunnu olevan hallitukselle ja virkamiehille minkäänlaisessa arvossa, kun koronapaniikki on saatu lietsottua tarpeeksi korkealle. Näin pitkällä kevättä ainoa tapa saada koronatapausten määrä kunnolliseen kasvuun olisi se, että kaikki alkaisivat liikkua julkisilla ja nuolisivat niissä olevia pintoja samalla kuin köhisivät jokaista päin naamaa. Ihmiset ovat saaneet tarpeeksi ulkoilua ja aurinkoa, että D-vitamiinitasot ovat nousseet, rokotuksia riskiryhmillä on jo reilusti, ja viimeisen muutaman viikon piikki on lisännyt luonnostaan vastustuskykyisiä (koronan saaneita) merkittävästi, aiheuttaen luontaisia paikallisen laumasuojan saarekkeita. Jos kaikki rajoitukset poistettaisiin heti, kuitenkin painottaen suomalaisia toimimaan normaaleilla influenssakauden tavoilla, ei koronatapausten määrä pääsisi siltikään nousemaan, lasku korkeintaan hidastuisi hieman. Myös sairaalakuormitus on huomattavassa laskusuunnassa:
Kaikkien indikaattoreiden mukaan ollaan siis suunnilleen samassa tilanteessa kuin marras-joulukuun vaihteessa, ja tilanne on tämän lisäksi paranemaan päin. Huomattavaa on myös se. että rokotteen saaneita on jo yli miljoona, eli riskit riskiryhmillä ovat myös huomattavasti pienemmät. Vaikka olenkin aiemmissa kirjoituksissa ollut skeptinen rokotuksien suhteen perusterveille ja koronasta olemattomassa riskissä oleville, kannatan ehdottomasti riskiryhmien rokottautumista, sillä korona on heille huomattavasti suurempi riski kuin rokotteiden tunnetut (ja tuntemattomat) sivuvaikutukset. Ottaen huomioon tilanteen, on hallituksen esittämä äärettömän hidas rajoituksien purku käytännössä osoitus puhtaasta pelosta ja piittaamattomuudesta ihmisten normaalielämään. En ole vieläkään nähnyt laskelmia siitä, että kuinka paljon tartuntoja on oikeasti jäljitetty esimerkiksi kuntosaleihin, muihin harrastustiloihin tai ravintoloihin.
Koronapassit
Toinen kirjoituksen aihe ovat koronapassit ja erityisesti niihin liittyvä moraalinen kyseenalaisuus. Tässä käsittelen koronapasseja nimenomaan Suomen sisäisestä näkökulmasta, sillä jokaisella itsenäisellä valtiolla on oikeus asettaa maahantulijoille sellaiset rajoitukset kuin haluavat. Esimerkiksi Kokoomuksen näkökulma näyttää olevan se, että koronapassit ovat hyvä asia, koska niillä voitaisiin avata yhteiskuntaa nopeammin. Mikään ei kuitenkaan estä avaamasta yhteiskuntaa nopeammalla aikataululla, kuten olen edellä todennut.
Koronapassien suurin moraalinen ongelma tulee siitä, että kaikki tarjolla ovat rokotteet ovat enemmän tai vähemmän kokeellisia, eli ne eivät ole käyneet läpi samaa vuosien testausprosessia kuin muut turvallisiksi todetut rokotteet. Esimerkiksi juuri AstraZenecan rokotteen veritulppariskistä on uutisoitu hiljattain. Olen painottanut jo aiemmissa kirjoituksissa, ja painotan sitä tässäkin, että riskiryhmille tuntemattomatkin sivuvaikutukset ovat todennäköisesti pienempi riski kuin koronasta aiheutuvat ottaen huomioon rokotettujen määrän, mutta mikä on tilanne ei-riskiryhmien näkökulmasta? Käytännössä koronapassit painostavat ottamaan sellaisen rokotuksen, jonka haittavaikutukset voivat olla pahempia kuin itse taudissa.
Koronapassit olisivat myös vaarallinen päänavaus sille, että yhteiskunnalliset oikeudet ovat riippuvaisia omasta terveydentilasta. Missä vaiheessa joku keksii painopassin, missä epäterveellisen ruoan ostamiseksi vaaditaan terveellistä painoa? Entäpä HIV-passi, joka vaadittaisiin todisteeksi siitä, että voi osallistua erinäisiin aktiviteetteihin (esimerkiksi nyrkkeily ja kaikenlainen aktiviteetti, mikä voi aiheuttaa verenvuotoa tai HIV:n leviämisen riskitekijöitä). Ja kyllä, tiedän että riski kyseisenlaiseen HIV:n leviämiseen on käytännössä olematon, mutta kun pää 0n auki niin byrokraatti keksii kaikenlaisia uusia tapoja lisätä valtion kontrollia. Miksei yksinkertaisuudessaan vaikka influenssapassi, jossa influenssarokotteen ottaminen on edellytys suureen osaan yhteiskunnallisiin aktiviteetteihin osallistumisesta syyskuun ja huhtikuun välillä?
Tämän lisäksi korona on jo käytännössä kuolinsyöksyssä kesää kohti mentäessä, eli koronapasseille ei muutenkaan olisi tarvetta. Syksyllä riskiryhmät on saatu rokotettua (niiden osalta jotka rokotuksen haluavat), eli seuraavan influenssakauden korona on vaarallisuudeltaan normaalin influenssakauden tasolla, vaikkei koko maan rokotekattavuus olisikaan 70% tasolla. Uskon, että Kokoomuksen ulostulo koronapassien osalta on puhdasta politikointia, koska EU:ssa on myös väläytelty koronapassien käyttöönottoa. Kokoomuksella on myös suuri hinku yrittää tökkiä reikiä hallituksen koronapolitiikkaan, mutta hekin näyttävät olevan saman pelon vallassa kuin muut, eli korexit-strategiaa ei uskalleta kritisoida. Näin pitää keksiä jotain muuta kritisoinnin aihetta, eli juurikin koronapassien pois jääminen, koska niitä ei kuitenkaan ehdittäisi toteuttaa ennen kesää.
En ole myöskään perussuomalaisiin tämän osalta täysin tyytyväinen, sillä he näyttävät hyväksyneen hiljaisesti hallituksen ylivarovaisen korexit-strategian, minkä seurauksena pidentyvät rajoitukset ja yhteiskunnan sulku aiheuttavat jatkuvaa haittaa. Toki jatkuva valtamedian propaganda rajoitusten ”välttämättömyydestä” ja toimivuudesta on varmasti aiheuttanut valtaväestön keskuudessa tietynlaisen ajattelumallin, minkä kyseenalaistaminen aiheuttaisi riskin kannatukselle ja antaisi medialle lyömäaseen. Minun ei kuitenkaan silti tarvitse pitää siitä, ja toivottavasti vaalien jälkeen hallituksen ja kokoomuksen ajamiin perusoikeuksien rajoittamiseen hyvin heppoisin perustein tehdään kriittisempiä kannanottoja myös perussuomalaisten suunnalta. Kannattaa esimerkiksi vilkaista maailmalle, miten yhteiskunnallisten sulkutoimien ja esimerkiksi maskipakkojen kanssa ei ole juurikaan korrelaatiota koronaepidemian vakavuuden osalta. Hyvänä esimerkkinä on Kanada, jossa on joissain provinsseissa poliisivaltioon verrattavat rajoitukset käytössä, ja influenssakauden normaali toinen aalto tapahtui siitä huolimatta. Unkari on myös mielenkiintoinen tapaus, koska siellä rajoituksen purkua tehdään nopeutetulla aikataululla. Sielläkään en usko tapahtuvan mitään muutosta tapausten määrän nopeaan laskuun kesää kohti mentäessä.
Liberalismin kaipuu 