Minulla on ollut jo pidempään tarkoituksena kirjoittaa tieteeseen ja omiin kokemuksiini pohjautuva katselmus modernista ravintotieteestä ja ravintosuosituksista ja siitä, kuinka ne ovat aiheuttaneet modernin lihavuuskriisin siihen liittyvine kroonisiine tauteineen. Lisäksi on näyttöä, että modernit ravintosuositukset ovat ainakin osittain vastuussa monista idiopaattisista autoimmuunisairauksista, ja ovat myös ravinnollisesti puutteellisia. Tämän perustelu vaatii useamman erillisen kirjoituksen useammasta näkökulmasta, ja tämä sarja tulee todennäköisesti olemaan yli 10-osainen. Käsittelen jokaisessa osassa erillistä osa-aluetta. Tässä ensimmäisessä osassa pohjustan asiaa omilla kokemuksillani yleisellä tasolla, seuraavat painottuvat tieteeseen ja (toivottavasti) objektiivisempaan näkökulmaan.
Olen itse syönyt miltei puhtaasti eläinperäistä ravintoa nyt noin kaksi vuotta, ja saman ajan olen tutustunut ravintotieteeseen ja siihen liittyvään ihmisen fysiologiaan. Fyysisesti olen todennäköisesti terveemmässä kunnossa kuin noin 20 vuoteen, ja käyn noin 3-6 kuukauden välein omakustanteisissa verikokeissa. Olin jo aiemmin päättänyt, että tekisin elämäntapamuutoksen ja pudottaisin painoa ennen 35. ikävuottani, ja kyseinen projekti alkoi alkuvuodesta 2019. Ensin painonpudotus alkoi perinteisesti kaloreita laskemalla, ja tämä tapahtui automaattisesti vähentämällä hiilihydraatteja, eli puolittamalla lisukkeena olevan riisin tai vastaavan määrän (liha maistuu hyvältä, ja kasvikset ovat vähäkalorisia). Olen kuitenkin luonteeltani optimoija, ja tässä sivussa lähdin tutkimaan erilaisia painonpudotuskeinoja ja muita näkökulmia siihen.
Ensimmäisenä törmäsin tietenkin ketogeeniseen dieettiin. Koska olin jo aloittanut painonpudotuksen tiputtamalla hiilihydraattien määrän puoleen, ei mennyt kovin pitkään kunnes en nähnyt mitään syytä olla vaihtamatta loppujakin hiilihydraatteja eläinperäisiin saman kalorimäärän sisältäviin ruokiin. Ketogeeniseen ruokavalioon vaihdettaessa saattaa esiintyä ns. ketoflunssa (väsymystä, kramppeja, aivosumua), mikä johtuu pääasiassa elektrolyyttien epätasapainosta. Hiilihydraatit pois jättämällä kehosta poistuu suhteellisen paljon vettä (voi olla useitakin kiloja), mikä voi myös sotkea elektrolyyttitasapainon väliaikaisesti. Yleisenä ohjeena tähän on varmistaa se, että juo esimerkiksi itsetehtyä magnesiumia, kaliumia ja natriumia sisältävää elektrolyyttijuomaa (kaupan vastaavissa ei ole välttämättä tarpeeksi elektrolyyttejä), tai sitten vetää vastaavia sopivan määrän purkista. Itse en kyseisiä apuvälineitä tarvinnut, mikä saattoi johtua siitä että olin vahingossa pudottanut hiilihydraattien syöntiä asteittain. Ei kuitenkaan siis kannata hypätä ”maagisiin” ruokavalioihin ilman esivalmisteluja ja asiaan perehtymistä.
Ketogeenisestä ruokavaliosta seurasi yleinen lievä haittavaikutus, eli noin 2-3 viikkoa kestänyt ripulin/ummetuksen ajanjakso, kun suolisto tottui ruokavalioon. Ja kyllä, pidin tästä kirjanpitoa, johon merkitsin vessakäyntien tiheyden ja tuloksen laadun. Kakkostyypin vessakäyntien määrä tippui kuitenkin samalla keskimäärin noin yhteen päivässä. Tästä noin pari viikkoa eteenpäin aloitin sitten varsinaisen lihansyöntiruokavalion, eli jätin ketogeenisestä ruokavaliosta vihannekset kokonaan pois. Päätin myös toteuttaa ruokavalion ainakin aluksi niin yksinkertaisesti kuin mahdollista, ja etsin luomunautaa tuottavia maatiloja netistä. Löysin yhden, joka myi tuoreeltaan teurastettua ylämaankarjaa (highland cattle/haikku) toimitusten ollessa noin kerran kahdessa kuukaudessa. Ensimmäiset pari kuukautta menivät jauhelihalla, maksalla, sydämellä ja ydinluukiekoilla. Ruokahaluni oli kyllä myös huomattavan pieni, ja joinain päivinä pidin luontaisesti paastoa, kun taas toisina söin vain kerran päivässä. Paino putosi itsestään, ja en tehnyt minkäänlaista kalorien laskemista. Myöhemmässä vaiheessa lisäsin mukaan vaihtelevasti kananmunia, juustoa, smetanaa, mätiä, kalaa, luomupossua, lammasta sekä myös riistaa (silloin kuin sitä oli saatavilla). Tiettynä aikavälinä vuosien 2019-2020 aikana söin vuoden aikana noin 2000 kananmunaa, ja parhaimmillaan niitä meni 45 päivässä (keskimäärin kuitenkin vain noin 6 päivässä). Nykyisellään pitäydyn mieluummin punaisessa lihassa, se tuntuu toimivan kaikkein parhaiten. Suosin myös luomu- ja lähituotteita erityisesti kiinnittäen huomiota siihen mitä eläimet syövät. Tämä ei kuitenkaan ole mikään vaatimus, ja lihansyöntiruokavaliota voi harrastaa aivan yhtä hyvin marketin naudan jauhelihalla. Suomalainen naudan markettiliha on pääsääntöisesti myös hyvänlaatuista, ja korkearasvainen naudan jauheliha on myös kustannuksiltaan kohtuullinen tapa noudattaa ruokavaliota (noin 500-1000 g rasvaista lihaa päivässä, bodaajille enemmän).
Positiivisten vaikutusten huomaamisessa ei mennyt kovin pitkään, ja tämän seurauksena päätin jatkaa koetta toistaiseksi. En kuitenkaan ole täysin lihansyöntiabsolutisti, vaan esimerkiksi vieraillessa voin maistaa/syödä jonkin verran kasviperäisiä ruokia. Ainoat kiinteät säännöt ovat, etten syö raakoja vihanneksia tai kasviöljyjä, enkä pääsääntöisesti syö hedelmiä tai sokeria. Suomen kesään kuitenkin kuuluvat mansikat ja mustikat, ja kesäisin voin syödä joitain rasioita molempia. Samoin silloin tällöin voin myös syödä sokeripitoisia herkkuja, kuten jäätelöä tai leivonnaisen. Vuoden kaloreista kuitenkin yli 95% on puhtaasti eläinlähtöisiä. Join myös erittäin paljon Coca Cola Zeroa, mutta olen havainnut sen, että se aiheuttaa ajoittaista päänsärkyä kuin myös satunnaista ripulia, ja sotkee omalla kohdallani nälkäsignaaleita. Olen tämän takia nyt käytännössä lopettanut senkin juomisen, vaikka repsahduksia saattaa aina tapahtua addikteille.
Verikokeet ovat olleet koko ajan erinomaisia, ja mittasin myös verenpainetta/leposykettä jonkin aikaa. Olen pystynyt luovuttamaan verta noin kahden vuoden ajan minimiväliajoin (61 päivää) ilman ravintolisiä, ja edellisellä kerralla sainkin jo 10 luovutuksen pinssin. Käsittelen verikokeiden tuloksia ja muita arvoja eri kirjoituksessa, koska siihen liittyy yksityskohtia jotka vaativat jonkin verran tekstiä ja kirjoitus alkaa olla jo melko pitkä. Kaiken kaikkiaan alla on positiivisia puolia, jotka olen havainnut:
- Merkittävä painonpudotus, vähentynyt nälän tunne
- Suuhygienian ylläpito on erittäin yksinkertaista. Hampaat eivät tunnu likaisilta, eivät käytännössä vihlo ollenkaan ja ientulehduksia ei ole ollut.
- Kuivaan vuodenaikaan (talvi) aiemmin tapahtuneita ajoittaisia nenäverenvuotoja ei ole syntynyt kertaakaan.
- Haavat paranevat erittäin nopeasti
- Kuntoilusta palautuminen on nopeaa, ja liikuntamotivaatiota on runsaasti
- Mielenterveys on erittäin hyvällä tolalla, ja vaikka mitään mielenterveysongelmia ei aiemmin ollutkaan, pää tuntuu toimivan huomattavasti paremmin ja esimerkiksi sosiaalitilanteisiin liittyvä arkuus on käytännössä kadonnut.
- Iho on huomattavasti paremmassa kunnossa, ja se ei käytännössä kuivu talvella niin, että rasvaa tarvitsisi käyttää. Aiemmin talvisin saattoi olla jaksoja, jolloin rasvaa oli pakko käyttää, tai tietyissä kohdisssa iho kuivui ja kutisi ja tuli raavittua verille.
- Ruoanlaittoon menee paljon vähemmän aikaa. Syöminen ei aiheuta sen jälkeistä väsymystä.
- Pieruja ei synny käytännössä ollenkaan, ja vessassa tarvitsee käydä numero kakkosen takia enintään kerran päivässä. Toimitus on nopea, kivuton, ja usein erittäin vähän pyyhkimistä vaativa.
- Alettuani huolehtimaan myös D-vitamiinin saannista en ole käytännössä ollut sairaana. Tästä on kuitenkin vain noin vuoden tulokset, ja korona-aikaan olen etätöiden takia ollut melko erakkona, eli otanta ei ole vielä mitenkään vakuuttava.
Tulen jatkamaan ruokavaliota toistaiseksi, sillä pitkäaikaisesta lihansyöntiruokavaliosta on valitettavan vähän dataa olemassa. Vaikka kyseessä ei mikään tieteellinen tutkimus olekaan, verikoedatasta saattaa joskus olla myös jossain hyötyä. Mitään näkyviä tai muilla tavoin havaitsemiani haittavaikutuksia terveydelle menneen kahden vuoden aikana ei ole syntynyt, ja tiedettä tarpeeksi syvälle luotaamalle sekin tukee ruokavalion terveellisyyttä (tästä lisää myöhemmissä osissa). Suosittelen siis miltei kenelle tahansa ruokavalion kokeilua (pl. harvat esimerkiksi vakavista munuaissairauksista kärsivät), mutta sen osalta pitää sitoutua vähintään noin kuukauden jaksoon ennen olon arvioimista, koska hiilihydraattipitoisesta ruokavaliosta pois siirtyessä voi 2-3 viikon ajan olla tiettyjä sopeutumisoireita, joita sivusin yllä.
Loppukaneettina vielä hieman esimakua kirjoitelmasarjan seuraavista osista. Seuraavassa osassa tulen käsittelemään asiaa evoluution ja ihmisen lähihistorian näkökulmasta, mutta tätä seuraavat fysiologia, ravintotiede, ravintopuutokset, kasvit ja vastaravintoaineet, krooniset sairaudet, ympäristönäkökulma, ravintosuositukset, ja lopuksi myös hieman asiaan liittyvää politiikkaa. Väliin saattaa syntyä erillisiä väliaiheita, kuten esimerkiksi linolihappo ja sydän- ja verisuonisairaudet. Lopuksi lisään omat ehdotukseni suomalaisten suositelluksi ruokavalioksi (se ei ole puhdas lihansyöjäruokavalio). Teen myös erillisen sivun siitä, miten lihansyöjäruokavaliota voisi käytännössä toteuttaa, jos joku haluaa sitä kokeilla, ja mitä huomioitavia asioita siihen liittyy. Mitään rakettitiedettä se ei kuitenkaan ole, ja lyhykäisyydessään sen voi yksinkertaisimmillaan kiteyttää kolmeen osaan: nautaa, suolaa ja vettä.
Liberalismin kaipuu 