Vasemmistohallitus vilauttaa taaskin autoritääristä helmaansa, ja on tilannut ns. ”kansalaispaneelilta” mielipiteitä siitä, miten vihapuhetta ja maalittamista pitäisi saada kitkettyä. Koko raportti löytyy täältä. Se ei ole kovin pitkä, ja on hyvin mielenkiintoista luettavaa useammastakin syystä. Siinä on myöskin useita syviä valuvikoja, ja käsittelen niitä ensimmäisenä.
Aivan ensimmäinen ja ehkä suurin ongelma on se, että raportti ei määrittele vihapuhetta tai maalittamista missään. Raportin toimenpide-ehdotuksessa numero 2 todetaan seuraavaa:
| 2. Virallistetaan ja jalkautetaan vihapuheen ja maalittamisen määritelmä. | Kun ilmiön eri muodot on määritelty selkeästi, työ vihapuhetta vastaan voi edetä paremmin koulutuksessa ja kansalaistiedotuksessa. |
Voi olla, että työpajoissa termit määriteltiin tarkasti, mutta tämä on hyvin epätodennäköistä. En ole nähnyt yhtäkään tarkkaa vihapuheen määritelmää, joten kaikenlaiset siihen liittyvät keskustelut ja mielipiteet ovat aina hyvin subjektiivisia, ja näin siitä syntyy paljon ohihuutelua. Sananvapausabsolutistit ovat sitä mieltä, että vihapuhetta ei ole olemassa (tai että kaikenlainen vihapuheeksi miellettävä kuuluu sananvapauteen), kun taas ammattiloukkaantujat kokevat vihapuheeksi sen, jos pilkku on väärässä paikassa. Vihapuheeseen liittyykin usein paljon ajatustenlukua. Itse olen melko puhdas sananvapausabsolutisti, mutta sananvapaudessakin on tiettyjä rajoja. Kunnianloukkaus olisi yksi esimerkki tästä. Jos vihapuhetta ja maalittamista ei kuitenkaan voida määritellä erittäin tarkasti ja yksiselitteisesti, ei kummallakaan ole mitään paikkaa lakitekstissä. Valitettavan usein näyttää siltä, että vihapuheeksi määritellään ”mielipiteet, joista minä en pidä”, tai ”sanat, joista minä en pidä”.
Toinen suuri ongelma on se, miten paneeli koostettiin. 3000:lle satunnaisotannalla valitulle suomalaiselle lähetettiin kutsu, ja näistä 70 ilmoittautui vapaaehtoisiksi. Lopulta 29 osallistui varsinaiseen paneeliin. Tämänkaltainen valintamenetelmä altistaa paneelin itsevalintaharhalle, ja erityisen pahaksi tilanteen tekee se, että vihapuhe käsittääkseni mainittiin jo hyvin alkuvaiheessa. Tämä altistaa itsevalinnan vihapuheesta kiinnostuneille, mikä tarkoittaa ensisijaisesti aktivisteja. Sananvapausaktivistit taas ymmärtävät, että kyseisenlaisella paneelilla ei ole mitään sananvapauden kanssa tekemistä, vaan nimenomaan sananvapauden rajoittamisen. Ideaalitilanteessa tämä kannustaisi kyseisiä vastapuolen aktivisteja osallistumaan, mutta sananvapaus ei ole mitenkään kovin suuressa huudossa länsimaissa tällä hetkellä, ja sananvapauden puolustamisesta syntyy suuri henkilökohtainen riski.
Mitä sananvapaus on?
Ensimmäisenä tietenkin kiinnosti se, että liittyikö yksikään löydös sananvapauden puolustamiseen. Vastaus tähän on se, että ei liittynyt, mikä tukee aiempaa näkemystä aktivistilaumasta. Myös paneelin koostumus puolsi tätä, sillä erityisesti koulutustasoltaan paneeli oli vinoutunut verrattuna Suomen väestöön, ja korkeakoulutetuilla (erityisesti ns. ”kovien” tieteiden ulkopuolella) on näkemykseni mukaan yhä enenevissä määrin sananvapauden vastaisia näkökulmia, Ikäviä faktoja itsesensuroidaan ja hyvesignaloinnista on tullut jonkin sortin standardi, erityisesti sosiaalisessa mediassa.
Sananvapauden ensimmäinen sääntö on se, että kenelläkään ei ole oikeutta olla loukkaantumatta. Toinen sääntö on se, että totuus tulee aina olla lainmukaista sanoa. Jos kutsuu läskiä läskiksi, se ei ole kunnianloukkaus. Jos tilastoihin perustuen sanoo jotain tietystä ihmisryhmästä, se ei ole vihapuhetta. Jos tällä perusteella kuitenkin kohdistaa erityiskohtelua kyseisen ihmisryhmän yksilöihin, silloin puhutaan yksiselitteisesti syrjinnästä. Tämä menee kuitenkin hieman ohi aiheen, ja liittyy enemmän syrjintäkeskusteluun.
Sananvapauteen kuuluu myös vahva vastakritiikki. Jos joku lähtee haukkumaan naiiviksi idiotiiksi, suomalaiseksi junttimieheksi tai tunteelliseksi naiseksi, se kuuluu myös sananvapauteen. Keskustelussa pitää olla riittävän paksu nahka myös ihmiseen itseensä osuvan kritiikin kestämiseksi, ja aina on olemassa mahdollisuus blokata, ignoroida tai muuten poistaa tai jättää huomiotta asiattomat itseensä kohdistuneet viestit. Sananvapauden rajoittamiseen mennään kuitenkin siinä vaiheessa, jos kyseisten viestien syntyä pyritään estämään luomalla ympäristö, jossa käytännössä pakotetaan itsesensuuriin. Lainsäädännön osalta Suomessa on myös jo useita rikosnimikkeitä, joita voidaan käyttää jos oikeasti rikollista toimintaa yritetään piilotella sananvapauden helman taakse. Tätä voisi olla esimerkiksi jatkuva puhelimen kautta häiriköinti. Näin ollen käytännössä vihapuheen kriminalisoinnin ainoa tarkoitus on sananvapauden rajoittaminen.
Maalittamisen osalta oma näkemykseni on se, että virkamiehet eivät pidä siitä, että heidän huonoja päätöksiään tai toimintaansa voidaan kritisoida nykyisellään kovinkin kärkkäästi julkisuudessa. Aiemmin portinvartijoina toimi valtamedia, mutta nykyisellään sosiaalinen media ja vaihtoehtoiset uutiskanavat ovat ajaneet niiden yli. Toki esimerkiksi ns. ”cancel-culture” on ongelma, mutta vaikka se kohdistuu lähinnä sananvapauden kärkkäisiin hyödyntäjiin, en keksi miten sen saisi kriminalisoitua vaikuttamatta liikaa sananvapauteen. Edelleen laissa on olemassa pykälät kunnianloukkausta kuin myös laittomia irtisanomisia vastaan, ja työnantajat, jotka antavat periksi kyseisenlaiselle toiminnalle kärsivät siitä liiketoiminnan muodossa ennemmin tai myöhemmin.
Sananvapaus koskee erityisesti paheksuttavia mielipiteitä ja niiden julkituomista. Yleisesti hyväksyttyjen näkökulmien julkituonti ei tarvitse kyseisenlaista erityissuojaa. Kannatan niin kommunistien kuin oikeistofasistienkin oikeutta tuoda omat näkemyksensä julkisesti esille, vaikka ne olisivat kuinka moraalisesti kuvottavia. Useimmissa ääri-ilmiöissä on tietty totuuden siemen, ja jos koko ääri-ilmiö lakaistaan maton alle kieltämällä sen ympärillä pyörivä julkinen keskustelu, radikalisoidaan samalla sen kannattajien joukko. Kuten tässä kirjoituksessakin hyvin ytimekkäästi mainitaan,
That began to chip away at their ideology because when two enemies are talking, they’re not fighting. It’s when the talking ceases that the ground becomes fertile for violence. If you spend five minutes with your worst enemy — it doesn’t have to be about race, it could be about anything…you will find that you both have something in common. As you build upon those commonalities, you’re forming a relationship and as you build about that relationship, you’re forming a friendship. That’s what would happen. I didn’t convert anybody. They saw the light and converted themselves.
Nykyinen ääriajattelu on juuri sitä, että ei haluta ymmärtää vastapuolta, vaan halutaan demonisoida ja todistaa vastapuolen olevan väärässä ja oman ideologian olevan moraalisesti ainoa hyväksyttävä vaihtoehto. Tämä on osa pahan poliittisen polarisoitumisen ilmapiiriä, mihin liittyy myös vihapuhe. Vihapuheleimalla pyritään demonisoimaan vastapuolta, ja täten kavennetaan sananvapautta. Samaten erilaisia -ismejä ja -fobioita (rasismi, seksismi, homofobia, transfobia, islamofobia jne) käytetään lähinnä lyömäaseina, riippumatta siitä mikä vastakeskustelijan tarkoituksena on. Rasismileimaa esimerkiksi pelätään niin paljon, että itsesensuuria harrastetaan jo nykyisellään paljon. Samaten vihapuhetta tuskin koskaan määritellään kunnolla, sillä heti kun se määritellään ei sitä voida enää käyttää kaikenkattavana oman ideologien vastaisten näkökulmien lyömäaseena.
Kansalaispaneelin havainnot
Kuten aiemmin totesin, yksikään 25:stä ehdotuksesta ei liittynyt sananvapauden puolustamiseen, vaan kaikki liittyivät sen kaventamiseen ja kriminalisointiin. Erityisen huolestuttava oli ehdotus 16, jossa jo vaaleissa ehdolle pääseminen vaatisi vihapuheesta ja syrjinnästä irtisanoutumista. Tämä ei ole pelkästään sananvapauden kannalta väärin, vaan se on myös erittäin epädemokraattista, ja kuvastaa paneelin omaa ideologista taustaa. Jos juutalaisia vihaava natsi saa kerättyä kannattajakortit, tulee heidän pystyä asettumaan ehdolle ja tuomaan ajatuksensa esille kampanjoidessa. Loppupeleissä kansalaisten pitää voida päättää, että voiko kyseisenlaista henkilöä valita poliittiseksi päättäjäksi, vai ei, mikä tahansa muu näkökulma on epädemokraattinen. Jopa demokratiavastaisen ja esimerkiksi diktatuuria ajavan henkilön pitää pystyä asettumaan ehdolle, koska kansalaiset lopulta päättävät mitä haluavat.
Toinen huolestuttava ehdotus, josta on noussut juttuakin, on ns. ”anti-trolli -armeijan” luominen (kohta 22), joka ehdotuksen mukaan on seuraavanlainen:
Luodaan vastavoima internet-trolleille. Tuodaan eri verkkoalustoille koulutettuja, vihapuhetta ja trollausta vastustavia vaikuttajia (nk. ”some-agentit” tai ”anti-trolli armeija”), jotka kohtaavat vihapuheen ja vihapuhujat sekä sanovat suoraan, että viestintä on vihapuhetta, jota ei sallita.
Lisäksi listalta löytyivät ehdotukset yritysten ja sosiaalisen median painostamiseen sananvapauden rajoittamiseksi. En käy jokaista kohtaa erikseen läpi, raportti on kohtuullisen lyhyt ja jokaisen luettavissa.
Yhteenveto
Kansalaispaneelin ehdotukset osuvat varmasti hyvin yhteen tämänhetkisen hyvin autoritääriseltä idologiselta pohjalta toimivan hallituksen näkökulmasta. Kuntaministeri Sirpa Paateron alla oleva lausunto kuvastaa tilannetta hyvin:
Hallitus ottaa ongelmat vakavasti. Niihin puuttuminen on osa tavoittelemaamme poliittisen kulttuurin muutosta. Vapaa toisia loukkaamaton mielipiteen ilmaisu rakentavassa ympäristössä on toimivan demokratian ydintä. Demokraattisen järjestelmän toimintakyky mahdollistaa myös yhteiskunnan uudistamisen ja tasa-arvon lisäämisen, sanoi Paatero.
Ei ole olemassa vapaata ja toisia loukkaamatonta mielipiteenilmaisua, koska loukkaantuminen on aina subjektiivista. Jos standardina on loukkaamattomuus ja sitä yritetään uittaa lakiin sisälle vihapuheen varjolla, silloin sananvapautta ei ole olemassa. Toimivan demokratian ydin on mahdollisimman rajoittamaton sananvapaus, ja sen kaikenlainen ideologinen rajoittaminen nakertaa demokratian perustaa. Sananvapaus mahdollistaa kaikkien ideoiden tuomisen julkiseen keskusteluun, missä niitä voidaan kritisoida vapaasti. Ihminen osaa suodattaa asiattoman kriitikin pois ihan itse, siihen ei tarvita valtiokoneistoa väliin. Sananvapauteen kuuluu myös keskusteluun osallistuminen anonyymisti, koska maailmassa on aina hörhöjä, jotka hyökkäävät mieluummin ihmisen kuin idean kimppuun.
Onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaista sekundaa valtiokoneisto saa kyseisen kansalaispaneelin kannanoton perusteella aikaiseksi. Todennäköisyys sille, että tuloksena on mitään positiiivista, on melko pieni.
Liberalismin kaipuu 