Kevät ja kesä ovat jo vahvasti tuloillaan, ja päivä on jo pidempi kuin yö. Korona tuntui viime kesän alkupuolella katoavan kuin pieru saharaan ilman maskipakkoja tai edes merkittävää maskien käyttöä, liikkumisrajoituksia tai kuntosalien sulkemisia. Valmiuslaki toki otettiin käyttöön, mutta sitä sovellettiin paljon suppeammin nykyisiin rajoituksiin verrattuna. Viime kevään tilannetta ei kuitenkaan sovi kritisoida liikaa, koska silloin korona oli uusi ja tuntematon, ja tietty ylivarovaisuus oli paikallaan, jopa tiettyjen perusvapauksien väliaikainen polkeminen. Nyt korona on kuitenkin hyvin tunnettu, sen leviämisestä, hoidosta ja kuolleisuudesta on paljon enemmän tietoa, ja erityisesti rajoitusten ei ole merkittävästi näytetty vähentävän tartuntojen määrää ympäri maailmaa (tätä tarkastelen ja perustelen tarkemmin erillisessä kirjoituksessa). Mutta minkä takia korona alkoi kuolemaan pois suunnilleen huhtikuun alusta eteenpäin ja sairaalakuormitus tippui hyvin lähelle nollaa kesäkuun puoliväliin mennessä, vaikka rajoitukset eivät olleet edes nykyisten tasolla, puhumattakaan ehdotetuista liikkumisrajoituksista?
Tämä ei ole mikään yllätys, sillä kausi-influenssat rajoittuvat suunnilleen lokakuusta maalis-huhtikuuhun. Osa aiemmista kausi-influenssoistakin on koronaviruksia, ja niiden huippusesonki on juuri maalis-huhtikuussa. Se, että mikä vaikuttaa virusten sesonkeihin pohjoisella pallonpuoliskolla on hieman hämärän peitossa, mutta siihen on useita mahdollisia syitä. Kuivempi ilma, lisääntynyt oleilu sisätiloissa, masennus, stressi, vähentynyt ulkoilu (ja liikunta) ja kylmyys ovat kaikki mahdollisia osasyitä. Tämän kirjoituksen aiheena on kuitenkin mielestäni tärkein syy pohjoisen pallonpuoliskon kausi-influenssasesonkien vakavuuteen, eli D-vitamiini.
Miksi sitten D-vitamiini, eivätkä muut vitamiinit tai hivenaineet? D-vitamiinin pääasiallinen lähde on auringonvalo, ja siitä syntyvät reaktiot ihossa. Talvisin auringonvaloa on tunnetusti hyvin vähän ja päällä on enemmän vaatteita, ja tästä syystä D-vitamiinin saanti on silloin käytännössä puhtaasti ruoan varassa. D-vitamiini on myös erittäin tärkeä osa ihmisen immuunijärjestelmän toimintaa (lähde). Nämä kaksi pohjamekanismia (D-vitamiinia talvella vähän ja D-vitamiini on tärkeää immuunijärjestelmän toiminnalle) ovat siis keskeisessä osassa hypoteesia.
Kun hypoteesin pohja on rakennettu, pitää lähteä katsomaan, että päteekö Suomen tilanne siihen. Ensimmäisenä on tietenkin se, että mikä on suomalaisten D-vitamiinitaso. Tämän ja tämän tutkimuksen perusteella se on selvästi puutteellisella tasolla, ja tässä on vielä laajempi maailmanlaajuinen katselmus täällä, jonka mukaan suurella osalla maailman väestöstä on suosituksia alempi veren D-vitamiinipitoisuus, erityisesti talvisin. Toisaalta on kuitenkin olemassa myös hieman tuoreempi tutkimus, joka väittää suurimmalla osalla suomalaisista olevan ”riittävä” D-vitamiinitaso, eli yli 50 nmol/l (lähde).
Onko tässä kyseessä ristiriita? Tämän ratkaisemiseksi pitää pystyä määrittelemään, mikä on ihmisille optimaalinen veren D-vitamiinitaso. Tällä hetkellä laboratoriotutkimuksissa viitearvona on yli 75 nmol/l, mutta tämäkin on mielestäni liian alhainen. Eräässä luennossa esitetään vakuuttavin perustein väite, että ihmisen luonnollinen optimaalinen veren D-vitamiinitaso on 115-150 nmol/l. Suosittelen katsomaan luennon jos aikaa vain löytyy, mutta pääpointit ovat seuraavat (ja kuvaruutukaappaus videosta ko. kohdasta):
- Kalsiumin imeytymiseen liittyvän iPTH-hormonin suhde D-vitamiinitasoon (minimal adaptation)
- Alkuperäisheimojen (Maasai/Hadzabe) D-vitamiinitaso (ancestral status)
- Mikä vitamiinitaso vaaditaan, että vastasyntynyt saa äidinmaidosta tarpeeksi D-vitamiinia (physiological support)
Sille, että onko koronan osalta hyötyä esimerkiksi 150 nmol/l tasoista ei ole tieteellistä näyttöä, mutta koska useammalta suunnalta tarkasteltuna ihmisen optimaalinen taso näyttää olevan ainakin 115 nmol/l, voidaan sanoa että siitä ei ole ainakaan haittaa.
Nyt ollaan päästy ohi siitä, että onko D-vitamiinista hyötyä tautien torjunnassa (kyllä: immuunijärjestelmä), ja onko suomalaisilla liian alhainen D-vitamiinitaso (kyllä, suurin osa välillä 50-75 nmol/l). Viimeisenä kysymyksenä on se, että onko mitään todisteita siitä, että D-vitamiinitasoilla on vaikutusta juuri koronaan. Tästä löytyy useampia tutkimuksia, kuten esimerkiksi tämä, jossa D-vitamiinin aktiivista muotoa käyttämällä syntyi merkittävä ero vakavan ja lievemmän koronan esiintyvyydelle, vaikka joukot olivatkin melko pieniä. Huomioitavaa on se, että purkista syötävä vitamiini ei ole D-vitamiinin aktiivimuotoa, vaan siitä muodostuu aktiivimuotoa noin 7 päivän kuluessa. Se EI siis missään nimessä ole lääke tai rokote tai maaginen taudinpoistaja, vaan korjaa kehossa olevan immuunijärjestelmän toiminnan vajeen. Tämän pienentää riskiä sairastaa oireellinen ja erityisesti vakavan koronan muoto. Oma mielipiteeni on se, että siirryttäessä esimerkiksi 60 nmol/l -tasosta 100 nmol/l -tasoon, on ero merkittävä.
D-vitamiinista on siis selkeästi hyötyä, mutta kuinka paljon sitä pitäisi sitten ottaa? THL noudattaa suosituksissaan taas autuaan vanhaan pelkoon perustuvaa määrää, joka on 10 mikrogrammaa päivässä (400 IU), ja yli 75-vuotiaille 20 mikrogrammaa päivässä, JOS sitä ei saa ruoasta. Verrokkina ihminen voi tuottaa keskikesällä puolessa tunnissa reilusti yli 10000 IU:ta D-vitamiinia, jos on nakuna auringossa. 115 nmol/l -tason ylläpito vaatii noin 6000 IU:ta (150 mikrogrammaa) D-vitamiinia kaikista lähteistä, mukaan lukien aurinko. Tällä hetkellä suurin turvallinen päiväkohtainen annos (pl. aurinko) on 4000 IU (100 mikrogrammaa), ja tuo sattuu myös olemaan suurin määrä, mitä yhdessä ilman reseptiä saatavassa purkkipillerissä voi olla. Mainitsin tässä THL:än pelon, ja pelko on siinä että rasvaliukoisena D-vitamiinia varastoituu rasvakudokseen, ja se aiheuttaa ennen pitkää D-vitamiinin yliannoksen. Akuutin yliannostuksen määrä on satojatuhansia IU:ita (käytännössä kokonainen purkillinen tai kaksi vahvinta D-vitamiinia), ja kroonisesta yliannostuksesta on näyttöä vain silloin, jos päiväkohtainen annostus on yli 20000 IU:ta (500 mikrogrammaa) kuukausien tai vuosien ajan, ja yliannostus saattaa myös liittyä K2-vitamiinin puutokseen (D3 ja K2 toimivat tiettyjen asioiden osalta symbioosissa). Itse syön talvella 8000-12000 IU:ta päivässä (200-300 mikrogrammaa), ja kesäisinkin saatan vetää pillerin päivässä, jos en juuri käy ulkona. Käyn noin 3-6 kuukauden välein verikokeissa, ja toistaiseksi arvo on pyörinyt noin 125 nmol/l kohdilla. Tähtään itse 125-150 nmol/l tasoon.
D-vitamiini ei vaikuta vain immuunijärjestelmään, vaan alhaisella D-vitamiinitasolla on myös havaittu yhteyksiä esimerkiksi masennukseen. Suomalaisten kansanterveyden kannalta olisi siis optimaalista, että valtio tarjoaisi kaikille suomalaisille talven ajaksi esimerkiksi yhden 4000 IU (100 mikrogrammaa) pillerin päivässä, ja myös kannustaisi syömään niitä. Pikaisella matematiikalla tämä maksaisi 5M * 10 euroa * 2 (kilpailuttamalla saisi varmasti noin 100 pilleriä 10 eurolla ilman alvia, ja näitä tarvitaan kaksi talven ajaksi), eli noin 100 miljoonaa euroa. Kuinka paljon säästöjä syntyisi yleisesti lievemmistä influenssakausista, sairaalakuormituksesta ja vastaavasta? Väitän, että kyseinen investointi maksaisi itsensä joka vuosi takaisin.
Jos (kun) valtio ei tätä tule tekemään, en voi kuin suositella kaikille tekemään saman omakustanteisesti. 4000 IU (100 mikrogrammaa) päivässä on jo nyt mielletty turvalliseksi ylärajaksi, joten sinänsä ehdotuksessa ei pitäisi olla mitään merkittävää lääketieteellistä riskiä tai huuhaameininkiä. THL vain sattuu tässä(kin) tapauksessa olevan pelkoon perustuva laitos.
Liberalismin kaipuu 